Sydämen polku

* Kirja saatu Viisas Elämä- Kustantajan kautta.* some@viisaselama.fi Kuinka korkealle vuorelle sinä haluat kiivetä? Kuinka moni meistä jättää toteuttamatta omat unelmansa vain, koska et jaksa uskoa lopputulokseen? Unelmat tuntuvat liian kaukaisilta, monimutkaisilta toteuttaa tai yksinkertaisesti vain rohkeus alkaa toteuttaa itseään puuttuu. Elätkö sinä sitten omannäköistä elämää? Saatko iloa tekemistäsi asioista? Haaveiletko jatkuvasti paremmasta elämästä? Koska vain hyvin harva meistä saa elämässään valmiina kaiken mitä haluaa, on asioiden eteen tehtävä töitä.  Olen pyrkinyt seuraamaan intuition ja sydämen voimalla omaa polkuani. Se, että järki ja sydän eivät aina kulje käsi kädessä, ei ole haitannut menoa. Useinmiten kuuntelen sydäntäni. Miksi? Koska uskon, että jos tekisin suurimman osan päätöksistä elämässäni pelkästään järkiperäisiin asioihin vedoten, eläisin onnetonta ja persoonatonta elämää. Minulla oli siis suunta.. Sitten sain mahdollisuuden lukea Ilkka Koppe

" Kaiken tämän jälkeenkään aurinko ei koskaan sano maalle: "Olet minulle velkaa." Katso mitä sellainen rakkaus saa aikaan! Se valaisee koko taivaan." - Hazef -  Kuinka monesti elämässä laitamme toisten tarpeet omiemme edelle? Varsinkin jokaiselle perheelliselle tämä on kovin tuttua. Tunnen aika monta äitiä, joiden sanavarastoon kuuluu "Sitten kun.."..lapset on kasvaneet vähän isommiksi.. olen saanut hyvän työpaikan.. lapset ovat teini-ikäisiä.. minulla on enemmän aikaa.. olen saanut tehdyksi tämän ja tuon.. lapset ovat muuttaneet kotoa.. Ja sinne meni sitten kun.. Ja oikeastaan sinun ei tarvitse olla edes perheellinen. Aina löytyy syitä.. Aikaa emme saa takaisin ja on täysin ymmärrettävää, että haluamme antaa sen kaikista tärkeimmille elämässämme. Niin minäkin haluan tehdä. Mutta mitä sitten kun tulee vihdoin se aika, että meillä on vihdoin aikaa ajatella itseämme? Emmekö ole itse tärkeitä? Onko keho ja mieli pysynyt tasapainossa kaikki nu

Kuva @terhisinikorpi " Mikään ei tule ulkoa. Kaikki tulee sisältä." - Neville Goddard - Yksi ryhmäläisistäni tuli erään ohjaustunnin jälkeen luokseni hämmentyneenä juttelemaan. Hänen mielestään oli ihanaa, että vihdoinkin hän oli löytänyt tunnille, jossa ohjaaja kehottaa ryhmäänsä tekemään vain sen mihin oma keho antaa periksi. Hymyillen hän totesi, että harvoin tunneilla voi vain rentoutua ja olla, vaikka kuitenkin samalla teet jotain. Pitää rauhoittua, kuunnella itseään ja ennen kaikkea mitään ei tehdä mikä ei tunnu hyvälle. Tunneillani on motto, joka on "Kuuntele mitä oma kehosi sinulle kertoo." Ryhmäläiseni kertoi olevansa alituinen suorittaja elämässään. Kaikki on pitänyt jo kouluajoista saakka tehdä hampaat irvessä, vaikka keho on kuinka pistänyt vastaan. Tällekin tunnille hän oli lähtenyt mukaan ajatuksissa, että kyllä täällä venytellään sitten ihan tosissaan. Kesken tunnin hän oli kuitenkin kokenut jotain itselleen aivan uutta. H

" Elämäsi kaksi tärkeintä päivää ovat päivä jolloin synnyit, sekä päivä jolloin saat selville syyn." - Mark Twain - Olen viettänyt viimeaikoina paljon aikaa itseäni tutkiskellen. Ikään kuin seuraisin välillä täysin ulkopuolisena omaa itseäni. Matka omaan sisimpään ei ole aina helppoa, mutta ehdottomasti matkaamisen arvoista. Kun tarkkailee itseään ulkopuolisen silmin, oppii näkemään sen me mitä muut näkevät. Olenko oikeasti tuollainen vai olenko vain jotain mitä muut haluavat nähdä? Oman itsensä paljastaminen tekee meistä haavoittuvia ja ehkäpä juuri siksi niin moni pitää kovaa ulkokuorta yllään. Tai sitten teemme itsemme vain niin pieniksi, ettei kukaan meitä edes huomaa.  Minulla on aina ollut hyvin vahva sisäinen ääni. Tämä ääni on aina ohjannut elämääni, mutta kadotin sen välillä. Eksyin kulkemaan valon sijaan varjoissa, lymyillen piilossa maailmalta. Piilotin itseni jopa itseltäni ja kaikelta siltä mikä tekee minusta minut. Pelkäsin muiden arvostelu