Voisiko sinun voimasi olla rakkaus itseäsi kohtaan?

" Kaiken tämän jälkeenkään aurinko ei koskaan sano maalle: "Olet minulle velkaa." Katso mitä sellainen rakkaus saa aikaan! Se valaisee koko taivaan."

- Hazef - 

Kuinka monesti elämässä laitamme toisten tarpeet omiemme edelle? Varsinkin jokaiselle perheelliselle tämä on kovin tuttua. Tunnen aika monta äitiä, joiden sanavarastoon kuuluu "Sitten kun.."..lapset on kasvaneet vähän isommiksi.. olen saanut hyvän työpaikan.. lapset ovat teini-ikäisiä.. minulla on enemmän aikaa.. olen saanut tehdyksi tämän ja tuon.. lapset ovat muuttaneet kotoa..
Ja sinne meni sitten kun.. Ja oikeastaan sinun ei tarvitse olla edes perheellinen. Aina löytyy syitä.. Aikaa emme saa takaisin ja on täysin ymmärrettävää, että haluamme antaa sen kaikista tärkeimmille elämässämme. Niin minäkin haluan tehdä. Mutta mitä sitten kun tulee vihdoin se aika, että meillä on vihdoin aikaa ajatella itseämme? Emmekö ole itse tärkeitä? Onko keho ja mieli pysynyt tasapainossa kaikki nuo vuodet?

Onko itsekkyyttä antaa itselleen aikaa tunti päivästä, muutama tunti viikossa tai yhtenä päivänä kuukaudessa? Me jaamme rakkauttamme ja aikaamme niin paljon muille, että unohdamme pitää huolta itsestämme. Unohdamme rakastaa itseämme. Aktiivisesti harrastavien lasten äitinä tilanne on minulle kovin tuttu. Ensin tulivat vauva-aika, riippuvuus, taaperovaihe, hoidon aloitus ja koulu. Sitten aletaan elämään niitä kuuluisia ruuhkavuosia, kuskaillaan harrastuksista toiseen ja yritetään miettiä missä vaiheessa heräämisen, aamutoimien, töissä olon ja illan harrastusrumban välissä kerkiät käymään kaupassa ja laittamaan ruokaa. Myös äitinä olemista on helppo suorittaa. Toki minulla on onneksi vastuuta jakamassa myös ihana puoliso. Mutta silti tulee usein tunne, että aika ei meinaa vaan riittää. Koti ja lapset pitäisi olla tip-top ja itsekin yrittää näyttää hyvälle.

Suorittajana on helppo haalia itselleen kaikki mahdollinen..ja välillä mahdotonkin.. ja ei aikaakaan kun huomaat unohtaneen kokonaan huolehtia omasta hyvinvoinnista. Kuinka moni pohtii, että haluaisi itselleen enemmän aikaa? Oma aika voi koostua pienistä hetkistä arjessa. Nouset aamulla tunnin aikaisemmin ylös voidaksesi juoda aamukahvin rauhassa, käydä lenkillä tai ottaa ihanan rauhallisen meditointihetken itsellesi. Ruokatunnilla syötkin lounaasi läheisessä puistossa tai kahvilassa sen sijaa, että jäisit työpöytäsi äärelle. Varaat itsellesi töiden jälkeen ajan ihanaan hierontaan tai rentouttavaan kasvohoitoon. Jätät illalla lapset hetkeksi isännän hoiviin tai lapsenvahdille ja suuntaat energiselle lenkille ystäväsi kanssa. Lasten mentyä nukkumaan luet hetken hyvää kirjaa. Pieniä hetkiä arjessa.

Tärkeää on itse havahtua huomaamaan, kuinka helposti vuodet vierivät eteenpäin. Jos itsensä hyvinvoinnista ei pidä tarpeeksi huolta, alkavat voimatkin pikkuhiljaa ehtymään. Itse havahduin siihen, etten halua enää olla se "Sitten kun.." äiti. Haluan olla minä NYT! Hyvinvoiva ja iloinen persoona, joka osaa arvostaa ja rakastaa itseään. Olla välillä myös vähän itsekäs ja ottaa omaa aikaa. Nauttimalla itsestäni ja rakastamalla itseäni, pystyn ammentamaan niin paljon enemmän rakkautta ja hyvinvointia myös ympärilleni. Minulla on ollut onnea, että olen voinut tehdä itselleni tärkeistä asioistani ja mielenkiinnon kohteista työn, jota rakastan myös valtavan paljon. Rakkaus on vaan valtavan suuri ja liikkeelle paneva voima ja sen täytyy lähteä meistä jokaisesta itsestämme niin, että opimme ensin arvostamaan ja rakastamaan itse itseämme. Rakkaus tuo mukanaan juuri sen mitä tarvitset. Siten voimme säteillä ympärillemme valoa, voimaa ja rakkautta. Ja kun pystymme antamaan jotain täysin pyyteettömästi ajattelematta, että se on meiltä itseltämme pois, saamme monin verroin myös takaisin.

Voisiko sinun voimasi olla rakkaus itseäsi kohtaan?