Varjoista valoon..

" Elämäsi kaksi tärkeintä päivää ovat päivä jolloin synnyit, sekä päivä jolloin saat selville syyn."

- Mark Twain -

Olen viettänyt viimeaikoina paljon aikaa itseäni tutkiskellen. Ikään kuin seuraisin välillä täysin ulkopuolisena omaa itseäni. Matka omaan sisimpään ei ole aina helppoa, mutta ehdottomasti matkaamisen arvoista. Kun tarkkailee itseään ulkopuolisen silmin, oppii näkemään sen me mitä muut näkevät. Olenko oikeasti tuollainen vai olenko vain jotain mitä muut haluavat nähdä? Oman itsensä paljastaminen tekee meistä haavoittuvia ja ehkäpä juuri siksi niin moni pitää kovaa ulkokuorta yllään. Tai sitten teemme itsemme vain niin pieniksi, ettei kukaan meitä edes huomaa. 

Minulla on aina ollut hyvin vahva sisäinen ääni. Tämä ääni on aina ohjannut elämääni, mutta kadotin sen välillä. Eksyin kulkemaan valon sijaan varjoissa, lymyillen piilossa maailmalta. Piilotin itseni jopa itseltäni ja kaikelta siltä mikä tekee minusta minut. Pelkäsin muiden arvosteluita ja piilossa pysymällä sulauduin massaan. On paljon helpompaa kulkea kadun varjoisalla puolella, piilossa kaikkien katseilta. Vielä helpompaa on olla kaikkien kanssa samaa mieltä ja pitää suunsa visusti kiinni. 

Minä en pohjimmiltani kuitenkaan ole sellainen. Pidättämällä todellisen minäni, piileskelemällä varjoissa ja miellyttämällä kaikkia muita, lopulta alkaa hukkaamaan oman sisäisen äänensä. Pääseekö suustani joskus "sammakoita"? Aivan varmasti, mutta sen sijaan että pitäisin suuni kokonaan kiinni, aion sietää jatkossa nuo "sammakotkin". Kaikkia et voi mitenkään miellyttää ja alan vahvasti uskomaan, että ne ihmiset pysyvät mukanasi, jotka uskovat samoihin asioihin ja arvoihin. Ja aina saa olla asioista myös erimieltä. Se ei tee toisesta yhtään sen huonompaa tai parempaa. Lopulta vain se ratkaisee mihin itse uskot ja tahdot oman elämäsi elää. Luottamalla itseensä avautuu ulkokuoren alta jotain paljon suurempaa ja syvällisempää. Miellyttämällä muita hukut vain massaan pönkittämällä samalla muiden egoa. 

Pikkuhiljaa olen alkanut uskaltautumaan valoon.. Alkanut antaa sisäisen minäni loistaa. Ja halunnut jakaa loistetta myös muille. Ja arvatkaa mitä? Se tuntuu valtavan hyvälle. Oman sisäisen äänen kuuleminen ja seuraaminen on tuonut minut takaisin oikealle polulle. Polulla seuraavat valot ja varjot. Oppimalla hyväksymään omat varjonsa ja sen, että se kulkee aina mukanasi ja on osa sinua, voit antaa tilaa valolle ja kääntää kasvosi sitä kohden. Ennen pitkään valosi alkaa loistamaan aina vain kirkkaammin. Annat sisäisen äänesi kuulua myös ulkopuolellesi ja pitämällä kädestä kiinni varjoasi, voit kertoa sille ettei ole mitään hätää. Varjo syntyy vain valon seurauksena.

Sisäinen ääneni on alkanut johdattaa minut takaisin niiden asioiden pariin, joihin uskoin jo pienenä tyttönä. Asiat ovat vain hieman muuttaneet muotoaan samalla kuin olen itsekin kasvanut aikuiseksi. Se sama pikkutyttö, joka keräili ja oli kiinnostunut kasveista ja yrteistä, käyttää tätä tietoa nykyään myös työssään. Kehon monimuotoisuus ja sen ihmeellinen anatomia jaksavat kiehtoa minua edelleen niin paljon, että nyt tiedän mihin polkuni lopulta minua vie. Ja haluan jakaa sitä samaa hyvää oloa ja hyvinvointia myös muille. 

Sain juuri tietää, että hyvinvoinnin polkuni saa jatkoa kun pääsen aloittamaan Shiatsuhoitajan opinnot. Shindosta alkunsa saanut kipinä on alkanut pikkuhiljaa loistamaan yhä kirkkaammin ja valaisee nyt tietäni entistäkin selvemmin. Sisäinen valoni loistaa ja koen olevani etuoikeutettu ja onnekas. Koen olevani vasta matkani alussa, mutta ehdottomasti jättämässä varjot taakseni. Ne tulevat aina kulkemaan mukanani, mutta hyväksyn sen. Ne ovat opettaneet minulle jotakin hyvin arvokasta. Älä anna ikinä sisäisen valosi sammua kokonaan, sillä pienikin kipinä synnyttää lopulta suuren roihun. 

Kulkemalla rohkeasti valossa, jätät omat jälkesi maailmaan.